Tämä on sivuni laajin, henkilökohtaisin ja myös viimeinen päivitys! (Puhutaan siis Facebook-sivustani).

Osa teistä on seurannut matkaani vuosien ajan, ja ehkäpä nähneet kuinka olen yrittänyt olla edes jonkin arvoinen versio itsestäni jokainen päivä.

En ole koskaan sanonut olevani mikään esimerkki kenellekään, mutta olen koko sydämestäni halunnut toimia oikein ja auttaa jokaista, jota olen kyennyt. Se olenko onnistunut siinä, on hyvin väljä käsite - omasta mielestäni en läheskään aina.
 
Nuorena olin niin lukossa, että satutin puheillani järjestelmällisesti kaikkia, koska suojelin itseäni. Minua oli hakattu, potkittu ja haukuttu liian monta vuotta. Nykyään - satoja kirjoja ja terapiatunteja myöhemmin - koen olevani edes ihminen. 

Olen suora puheissani ja niinpä olen matkani aikana voinut loukata ihmisiä - siitä pyydän anteeksi. Kun on itse joutunut sorretuksi, sitä tuntee helpommin toisen tuskan ja tulee avuksi - joskus liiankin kovalla rytinällä. Kun on maannut hakattuna asfaltilla hengitellen omaa vertansa, voitte vain kuvitella olosuhteeni, kun sanon, ettei se edes lopulta tuntunut juuri miltään: henkinen väkivalta oli sata kertaa pahempaa. 

Vain muutama päivä sitten, tämä kaikki tapahtui uudelleen elämässäni. Sain viestejä, jossa minua, vaimoani, ystäviäni, työkavereitani sekä perhettäni haukuttiin uskomattomilla nimillä.
 
Kerrottiin ettei minua ole kiusattu, vaimoni ei ole raskaana, minä olen maksanut lehdille artikkeleistani, olen alkoholisti, pyrin väkisin julkisuuteen, olen kiusaaja, narsisti, raju liikemies, pelle, paska muusikko… lista on loputon. En edes voi avata tässä, mitä kaikkea olemme joutuneet tekemään suojataksemme perhettämme.
 
Tähän kaikkeen voin vain todeta, että se repi auki jokaisen haavani, mitä olen elämäni aikana saanut. Herään joka aamu siihen, että norsun kokoinen paino iskostaa ajatusta päähäni: ”Olet surkea ihminen.” Joka päivä toistan kysymystä vaimoltani, perheeltäni ja ystäviltäni, olenko minä oikeasti jokin ihmisen-irvikuva, joka todella toimii niin väärin toisia kohtaan. Ja jos näin on, miten minusta voi tulla isä alle kahden kuukauden kuluttua. Eihän sellaisille ihmisille pitäisi antaa lapsia huolehdittavaksi.

Vielä 23.12 illalla istuin terapiassa ja kysyin, onko mahdollisuus, että minä olen oikeasti niin paha, että ansaitsen nämä kaikki syytökset.
 
Tätä parempaan en ole pystynyt tähän mennessä; ja uskokaa, että olen yrittänyt. Lähtökohtana oli 16-vuotias poika, joka vihasi kaikkea, mutta eniten itseään. Nuori ihmisen alku, joka ei luottanut kehenkään, ja jonka oli kehitettävä selviytymismekanismeja, jottei elämänlanka loppuisi ennen aikuisuutta.

Tänä päivänä löydän hyvää jokaisesta ihmisestä, ja yritän etsimällä-etsiä sitä, etten alkaisi vihaamaan ketään. Vaikka siis puolustan itseäni, työntekijöitäni, sekä läheisiäni - välillä jopa liian rajusti - en vihaa niitä, ”joita vastaan seison.” 

Yhtä kaikki! Vaikka väittäisin mitä, nämä viestit sattuivat minuun ihan järjettömästi. En tiennyt olevani ”julkisuuden” henkilö, jota voi ”vapaasti parjata”, ilman seuraamuksia (toki tämä ei näin ole). Tämän sain kuulla, kun hoidin tilannetta virkavallan kanssa. ”Hauskaa” sinänsä, koska olen järjestelmällisesti kieltäytynyt esimerkiksi kaikista tosi-tv -projekteista, sekä jättänyt lähes kaikki live-esiintymiset tekemättä. Jos teen jotakin julkisuudessa, siihen on oltava jokin syvempi tarkoitus. Ja tässä kohtaa todettakoon, että jokainen ”mittaa” syvyyden omalla tavallaan.

Vaikka tuhannet ihmiset yrittivät vakuutella, etten ole mikään niljake, ei mikään näistä sanoista saanut mieltäni tyyntymään. Halusin itse varmistaa sen, ”missä seison,” vai olenko todella rähmälläni ojanpientareella. Siksi keräsin voimani ja aloin käymään läpi samoja kirjoja, julkaisuja, artikkeleita ja kirjotuksia, joita olen vuosien aikana lukenut; ne käsittelevät ihmisen kehoa ja mieltä. Olen ollut niin huolissani siitä, että tuleva poikamme saisi itselleen Suomen huonoimman isän. 

Lukemisen loputtua löysin itseni juuri siitä pisteestä, missä olin kuvitellutkin olevani ennen tätä episodia: Tiedostan omat virheeni ja kadun niitä sydämeni pohjasta, mutta menneille en voi mitään - voin vain yrittää toimia paremmin. Olen traumatisoitunut ihminen, joka on korjannut itsensä suhteellisen hyvään kuntoon vuosien varrella. Niin hyvään, että on lopulta kyennyt auttamaan myös muita.
 
Ajattelehan esimerkiksi työpaikkaasi. Eikö suurin osa ole traumatisoitunut jollain tavalla, mutta kuinka moni hoitaa itseään, saatikka tiedostaa tilansa.

Kuten varmasti arvasit, tämäkään ei riittänyt, vaan aloin käymään läpi tuhansia viestejä, minun ja vanhojen työntekijöiden, kavereiden ja liikekumppaneiden välillä: Myös osa heistä on matkan varrella osoittanut tyytymättömyyttä minuun ja toimintaani. 

Sanon teille nyt aivan suoraan: Olin nuori 20-vuotias yrittäjä, jolla ei ollut mitään henkisiä kykyjä johtaa yritystä. Silti minulla oli noin 20 työntekijää ja olin (kusipää). Hoidin kaikki lain mukaan, mutta olin lukkojen painosta koliseva kummajainen: liukas kuin saippua, ja nopea liikkeissäni. Mutta uskokaa pois, niin on moni muukin ollut. Minun piti elää vielä muutama vuosi, että ymmärsin kaiken ja sain silmäni avattua. Olen pyytänyt tätä anteeksi monelta, ja useiden nuoruusajan työntekijöiden ja liikekumppaneiden kanssa olemme hyviä ystäviä edelleen.
 
En siis puhu viesteistä näiltä ajoilta - silloin olin oikeasti ihminen, jonka kanssa en haluaisi tehdä minkäänlaista yhteistyötä. Puhun nyt viesteistä viimeisen kymmenen vuoden ajalta. Tuhansia sähköposteja sekä WhatsApp -viestejä. Videoita, kuvia, tiedostoja, sopimuksia… Olen ihminen, joka arkistoi kaiken, ja jolla on ”kansiot järjestyksessä.” 

Löysin satoja viestejä, jossa olen puolustanut lukuisia henkilöitä, kun joku toinen on hyökännyt heitä vastaan. Pyytänyt ymmärrystä ja ottamaan huomioon näiden ihmisten elämäntilanteen, mahdolliset traumat, sekä kriisit mitä he saattoivat juuri käydä läpi elämässään. Moni heistä puhui jo pahaa minusta, tietämättä, että puolustin heitä edelleen.
 
Vaikka kaikki teistä eivät usko tätä, kaipaan monia niitä ihmisiä, joiden kanssa on mennyt sukset ristiin vuosien aikana. Teimme hauskoja juttuja heidän kanssaan, ja jokaisessa persoonassa oli kauniita piirteitä - ei erimielisyydet vie näitä asioita pois. Ei ihminen ole joko hyvä tai paha. Hauskaa, että tämän sanoo mies, jonka mieli väittää hänestä itsestään näin, kaikessa tässä rytinässä.
 
Kaikesta lukemisesta voimaantuneena, tallensin ja (osin) tulostin kaikki tarpeelliset keskustelut, jotta pystyin vakuuttumaan, että olin toiminut kuin ihminen niissäkin tilanteissa, joista minua on syytetty. Lähipiirissäni olleet ihmiset tietävät, miten olen valvonut öitä ja miettinyt jonkin ihmisen huolia, vaikka tämä henkilö lähinnä toivoisi minun kuolevan. 

No… Löysin myös keskusteluja, joissa olisin voinut ilmaista itseäni paremmin, rauhallisemmin, sekä miettiä asioita hetken pidempään. Löysin traumoja pitkin rivejä, ja töppäyksiä sieltä täältä. En kuitenkaan mitään sellaista, että minut pitäisi polttaa roviolla, tai merkitä suurimpien hirviöiden listaan. 

Ajatelkaahan, että niin sanotussa ”liike-elämässä” minulta on varastettu rahaa, petetty lupauksia, toimittu selän takana, pimitetty tietoja, rikottu sopimuksia, sekä uhkailtu ja kiristetty. Minua on syytetty toisten tekemistä virheistä ja laiminlyönneistä. Olen hoitanut toisten sotkuja ja mennyt väliin, kun ihmiset ovat lähes repineet toisensa kappaleiksi riidellessään. Silti en ole vienyt / saattanut heitä ongelmiin, vaikka näissä mapeissa on edelleen todisteet, jos vaikka minkämoiseen ”tötöilyyn:” Lainaan tässä eräänkin ihmisen lempi-sanaa, jonka rahat ja ”elämän” pelastin, kun ei ollut ketään toista auttajaa. Kiitoksena tästä, ilkeämielinen puhe ja katkeruus. Mutta kaikki ottaa aikansa, kuten otti minullakin. 

Olen siis aloittanut yrittämisen 20-vuotiaana, ja minulla on ollut satoja työntekijöitä sekä toistakymmentä yritystä. Voitte siis kuvitella, että sekaan mahtuu monenlaista tarinaa. Monta tilannetta olisi pitänyt hoitaa toisin ja monelta haluaisin vielä pyytää anteeksi. On myös monia tilanteita, joissa olen joutunut vihatuksi, koska olen yksinkertaisesti toiminut oikein - tai luullut toimivani. Tämähän on myös hieman väljä käsite, koska katsomme usein vihan linnaketta sen eri puolilta.

Jospa siis kerrataan hieman lukemaamme: Näin rajun hyökkäyksen jälkeen, minun on ollut pakko siis pysähtyä ja peilata omaa toimintaani: Varmistua siitä kuka olen ja mihin olen matkalla.
 
Tämä kokemus on ollut silmiä avaava: En ole ymmärtänyt miten suora puhetapani on - tottakai se loukkaa ihmisiä. Olen pahoillani siitä, minä yritän edistyä tässä. En myöskään ymmärtänyt, että ihmiset voivat kadehtia minun elämääni. Uskokaa tämä: Te, että ottaisi näistä päivistä yhtäkään, jos tietäisitte, miten valtavan taistelun käyn joka päivä, vain noustakseni sängystä.
 
Minulla on siis ollut valittavana kaksi tietä:
 
1. Kulkea laput silmillä, ollen riittävän kovanahkainen kusipää, että voisin suojella sydäntäni. 

2. Riisua kaikki lukot ja kuoret ja olla todellinen, oikea Niko.

Kuten eräässäkin elokuvassa, valitsin totuuden, vaikka se toi mukanaan paljon sellaista, mistä en itsessäni pitänyt. Se oli vain kohdattava ja hoidettava. 

Olen siis päättänyt tänä yönä antaa vihdoin anteeksi itselleni, koska muille olen jo antanut. 

Olen myös päättänyt karsia ihmisiä elämästäni. Ethän siis suutu, jos emme ole enää Facebook-ystäviä; en silti vihaa sinua. Minä vain asetan rajat ja suojelen perhettäni. 

Tulin lopulta siihenkin päätelmään, että suljen tämän sivuston, vaikka sitä seuraa jo lähes 14 000 ihmistä. Sivusto tavoittaa satojatuhansia ihmisiä, mutta mitä merkitystä sillä on, jos se tekee pahaa. Joka kerta, kun avaan tämän sivun voin pahoin ja se saa minut muistamaan ihmisten vihan, sekä myös omat virheeni.
 
Olen saanut tuhansia kommentteja ja viestejä, jossa minua tuetaan ja rohkaistaan jatkamaan. Tällä hetkellä en pysty olemaan keulakuvana kiusaamisen vastaisessa työssä, vaikka tiedän, etten ole kiusaaja. En vain kykene ottamaan sitä riskiä, että tämä tapahtuu uudelleen, kun minulla on sylissä lapseni. Rakastan häntä jo nyt niin paljon, että se menee kaiken muun edelle.
 
Voin auttaa päihderiippuvaisia, niillä kyvyillä mitä minulla on. Voin auttaa läheisriippuvaisia sen mitä osaan. Hoitoa en heille tietenkään anna, mutta voin olla tukihenkilö. Mutta minua itseä autettiin, joten miksen auttaisi muita. Muistattehan myös, että en ole saanut ikinä tästä mitään korvausta, enkä tule saamaan. 

Pyydän siis nöyrästi anteeksi kaikilta ihmisiltä, joita olen loukannut. Olipa kyseessä tilanne jossa olen toiminut oikein, tai väärin, se ei poista sitä tunnetta, että olette pahoittaneet mielenne.
 
Te joiden kanssa olen puhunut ja joita olen halunnut auttaa - tiedätte kuka olen. Perheeni, läheiseni, ystäväni, terapeuttini sekä työkaverini tietävät minut - nyt minäkin muistan sen jälleen. Olen ihminen siinä missä te muutkin.

Lopuksi vielä muutama sana:

Vaalikaa jokaista päivää, ja tehkää niistä arvokkaita, koska ette voi tietää, mitä huominen tuo tullessaan. Pysähtykää hetkeksi ja miettikää kuinka arvokkaita te olette, ja kuinka hyvä teidän oma elämänne on. Muistakaa, ettei rikkaus, valta, tai kunnia tuo mitään hyvää - tai sellaista - mitä me emme jo saisi ilmaiseksi, tai tekemällä hieman töitä. 

Vaimoni nukkuu vieressäni. Olen tuntenut suunnatonta tuskaa hänen puolestaan. En myöskään osannut käsitellä asioita muuten kuin kirjoittamalla. Tämä oli siis tapa joka pelasti minut alun alkaen: Aloin kirjoittamaan tuskaani paperille ja lopulta niistä syntyi lauluja.
 
Nyt se on tuotu ulos ja näette minut riisuttuna, ilman aseita, juuri sellaisena kuin olen: Olen kuin haulikolla ammuttu tynnyri, jota on paikattu vuosien ajan, mutta aina joutuu kantamaan vettä lisää, koska jostakin vuotaa. 

Mutta uskokaa ystävät, minä yritän olla hyvä aviomies, isä, työnantaja sekä ihminen. En onnistu siinä joka kerta, mutta teen töitä sen eteen.

Suljen sivut 27.12.2021 (mikäli Facebook näin antaa tehdä, sen pitäisi olla mahdollista).

Tästä päivästä alkaen löydät minut siis täältä: 

https://www.facebook.com/Niko-Tiuraniemi-De-lArt-100684885828850
 
Kaikkea hyvää teille jokaiselle. Kaikkea hyvää myös teille, jonka mielen pahoitin, kun olin niin suoraviivainen ja puolustin omiani - olen siitä vilpittömän pahoillani. Olen myös pahoillani teidän puolesta, jotka aiheutitte meille kohtuuttomia kärsimyksiä, en usko, että monikaan teistä teki sitä tahallaan.
 
Äitini, isäni, siskoni ja nyt myös vaimoni näkevät tuon kuvassa olevan pojan, joka kerran rikottiin, mutta jonka he saivat takaisin. Kukaan ei siis voi tehdä minusta pahaa, ellen itse suostu siihen.